Kaisaniemen puisto – Lintujen elinympäristö maisema- ja reformipuistossa

Kaisaniemen puiston uudistukseen liittyviä asioita, ja käsitykseni suojelutarpeista erityisesti varpusten osalta.

Päivityksessä: lisään sivulle kuvia ja järjestän/kirjoitan tekstiä uudelleen.

Johdanto

Varpunen on ihmiseen tottuneimpia lintuja, ja nykyisestä suojelustatuksestakin riippumatta hyvä lähtökohta minkä tahansa kaupunkipuiston luonnoneläinten ja ihmisten välisen ympäristösuunnittelun perustaksi.

Kasvillisuuden pohjalta Kaisaniemen puiston itäosa ja vesilintujen osalta Tokoinrannan yhteydessä pohjoisin osa on määritelty "linnustollisesti arvokkaaksi kohteeksi" (#2, s. 18). Sen sijaan kaikki varpusen tärkeimmät elinympäristöt vesialtaan yhteydessä, kannaksella, ja varsapuistikossa on tästä rajattu pois. Varpusen osalta suojelu on sikäli helpompaa, että se pystynee sopeutumaan kaupunkialueen ympäristön muutoksiin. Nämä muutokset olisi kuitenkin hyvä suunnitella varpusia huomioiden, mikä on myös mahdollista tehdä ilman kovinkaan suuria ongelmia.

Kun luonto otetaan jo muokatun ympäristön suunnittelussa aktiivisesti huomioon (eikä sen asettumista mahdollista ensisijaisesti esim. hajoaminen ja ikääntyminen) sen järjestämistä voi tarvittaessa muuttaa. Esimerkiksi asetettujen pesäpaikkojen sijaintia voi muuttaa uusien kehitystarpeiden vaatiessa tilaa eikä niiden yli tarvitse ajaa.

Sivun lopussa mainintoja muista lajeista. Varpusen lisäksi myös kottaraisen pesintämahdollisuuksiin kiinnitettävä huomiota. Huomioiva suunnittelu mahdollistaa myös muiden lajien esiintymisen.

Tiivistelmä

Varpusten pesäpaikat Helsingin keskustan Kaisaniemen puistossa ja sen lähialueella ovat lähivuosina vaarassa kiinteistöremonteissa. Myös elinympäristön tulevaisuus on epäselvä puiston uudistuessa - tärkeitä ovat erityisesti pensasalueet etelän vesialtaan läheisyydessä ja pohjoisen kannaksella.

Tiivistettynä:

  • Pensaiden riittävyys: Kaisaniemenkannas rantaluiska, vesiallas, tai muu korvaava.
  • Pääsy vedelle: Kaisaniemenkannas, Kaisaniemenranta (esim. itä), vesiallas, tai muu korvaava.
  • Mahdollinen paviljonki ei saisi olla vaarallisesti lasinen.
  • Mahdollinen kävelysilta ei saisi pilata Siltasaaren kärjen luontomaisuutta.

Poistettavaa tekstiä:

  • Kaisaniemenkannaksen villinä kasvaneet pensaat olisi hyvä korvata jotenkin.
  • Kaisaniemenkannaksen luiskarannassa olisi hyvä olla jatkossakin pääsy vedelle, samoin Kaisaniemenrannassa.
  • Kaisaniemenrannan itäpään olisi hyvä säilyä pensaisempana.
  • Vesialtaan ympäristössä tulisi olla riittävän suojaisia pensaita varpusille, ja olisi hyvä jos altaaseen olisi esteetön ja turvallien pääsy.
  • Mahdollinen paviljonki vesialtaan lähellä ei saisi olla lasinen, ja myös hukkavaloa olisi vältettävä.
  • Mahdollinen kävelysilta ei saisi pilata Siltasaaren kärjen rannan luontomaisuutta.

Tarkemmat perustelut alla.

Aineistot

Helsingin kaupungin julkaisut ym.

  1. Kaisaniemenpuiston puistosuunnitelman lähtökohdat ja tavoitteet. 26.2.2019.
  2. Kaisaniemenpuiston ja Kaisaniemenrannan ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2017:3. Arkkitehtuuriosasto. Studio Terra Oy / Julia Donner, Sarianne Silfverberg, Anna Ryymin. Helsingin kaupunki / Helsingin kaupungin rakennusvirasto.
  3. Päätöshistoria / Pöytäkirja 5.3.2019.
  4. Kaisaniemenpuiston kasvillisuusinventoinnin päivitys 2017. Kaupunkiympäristön aineistoja 2018:2. Helsingin kaupunki / kaupunkiympäristön toimiala.
  5. Kaisaniemen puisto - Asemakaavatasoinen yleissuunnitelma. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto / Maisemasuunnittelu Hemgård / Kari Järvinen ja Merja Nieminen, Arkkitehdit Safa / 9.11.2007.

Viitattu #numeroilla.

Varpusten käyttämät ympäristöt

Kaisaniemenkannas ja lähialue

Kaisaniemenkannaksen luiskaranta mahdollista pääsyn vedelle, ja rannan vapaasti kasvaneet pensaat lisäsuojaa liikenteestä sivussa.

Radan ja Kaisaniemenlahden sekä Eläintarhanlahden välisellä Kaisaniemenkannaksella olevaa etelä-pohjoissuuntaista raittia kehitetään jalankulun ja pyöräilyn pääreittinä ja tärkeänä osana baanaverkkoa. Raittia levennetään, ja jalankulku ja pyöräliikenne erotetaan toisistaan puurivillä. (#1, s. 3)

Kaisaniemen kannaksen huonokasvuinen lehmusrivi ja pensaat uusitaan raitin rakentamisen yhteydessä. (#1, s. 6)

Kiiltotuhkapensaiden lisäksi rannassa on todennäköisimmin itsestään kylväytyneitä yksittäispensaita ja pieniä pensasryhmiä. (#4, s. 23)

Luonnontilassa kasvittuneet alueet eivät kuulu puiston luonteeseen, sillä se on hyvin rakennettu kohde. Tämän vuoksi luontaisesti kylväytynyt ja levinnyt kasvillisuus todennäköisesti poistetaan kunnostuksen yhteydessä... (#4, s. 21)

Kannaksella varsinkin viiston rannan ilmeisesti tahattomasti kasvaneet pensaat ovat tärkeitä talvehtimiselle.

Istutetut pensaat ovat ainakin tällä hetkellä myös liian lähellä kevyttä liikennettä. Jos jalankulku ja pyöräliikenne erotetaan puurivillä, pensaiden olisi hyvä sijaita rannassa.

Alue olisi mahdollista huomioida suunnittelussa lintujen talvehtimisalueena.

Rantapenkerettä yhdenmukaistaessa muihin ympäristön rantarakenteisiin (#2, s. 96) lintujen pääsyä vedelle ei tulisi estää, ja koska rannalla ei ole veneliikennettä, se on oivallinen paikka rantakasvillisuudelle vapaammin kasvavine pensaineen. Muutoinhan rantakasvillisuus puuttuu Eläintarhan- ja Kaisaniemenlahdelta kauas Hakaniemenrantaan lukuunottamatta pientä kohtaa Siltasaaren kärjessä. Mielestäni radan toisen puolen Töölönlahden rantojen jatkoksi sopii lyhyt kaistale vapaampaa kasvillisuutta.

Kaisaniemenrannan veneluiskat ja Siltasaaren rantakaistale ovat kannaksen ohella ainoa pääsy vedelle. (06/2010)

Kasvitieteellisen puutarhan vuoksi kasvillisuutta ja myös hyönteisiä alueella sinänsä monipuolisesti on. Kuitenkin koska puiston alkuperäisen rakentamisen jälkeen muuta rakentamista on lisätty lähialueilla mm. Töölönlahden puistossa, olisi tuo pieni rantakaistale mahdollista perustellusti varata luontomaisemmalle ympäristölle. Myöskään maisema- tai reformipuiston periaate ei estä runsaampaa ranta-alueen kasvillisuutta, vaan silloin sovellettaisiin (itsepintaisesti) jotain muuta pelkistävää ja kasvillisuutta vähentävää lisäperiaatetta.

Varpusten pesintöjä venevajalla.

Vesialtaan ympäristö

Kaisaniemen alueelle tulee hankkia taidetta taidekilpailun kautta esimerkiksi vesialtaan yhteyteen. (#3)

Varpusen pesintälaulua kansallisteatterilla.

Olisi hyvä lähtökohta suojella ja kehittää pensasaluetta myös varpusten elinympäristönä, sen sijaan että altaan ympäristöstä poistetaan tuhkapensaat niitä mitenkään korvaamatta (ks. #5 havainnekuvat). Toisaalla mainittu 50-70cm korkeus (#2, s. 109) on linnuille käyttökelpoinen, mutta antaa hyvin vähän turvaa ja voi olla kelvoton talvehtimiseen. Mieluiten mahdollisimman korkea leikkaus, ja/tai voiko leveyttä lisätä?

Tällä hetkellä erityisen tärkeitä parveutumisessa ja talvehtimisessa ovat juuri tuhkapensaat, mutta myös kaikki muut pensasalueet ovat käytössä jakautuvien ryhmien tai yksittäisten lintujen liikkumisessa. Muita talvehtimiseen tällä hetkellä soveltuvia pensaita erityisesti numeroidut pensaat (#4 kartat s. 36, 42) idässä 2032-5, pohjoisessa 2048(+2044), sekä lännessä ratapihan alikäytävän viereiset havupensaat.

Allasta voisi myös kehittää siten että se on pienempien lintujen käytettävissä (myös heinäsorsan poikanen tarvitsi kerran poispääsyyn apua kun pohjalla oli vain pieniä lammikoita). Esimerkiksi mainittu muutaman sentin peilipinta (#2, s. 109) saattaisi juuri ja juuri olla varpuslinnuille peseytymiseen ehkä jopa ihanteellinen. Voisivatko peilipintaisenkin altaan reunat olla kaltevat veden alle? Vaihtoehtoisesti, onko varpusille ja muille linnuille mahdollista sijoittaa pienikin erillinen vesiallas?

Mahdollisessa lasirakentamisessa olisi hyvä huomioida lintuturvallisuus.

Muita varpusten käyttämiä pensasalueita

Kaisaniemenrantaa veden ollessa alhaalla. Luiskien kautta linnuilla on tavallisesti pääsy vedelle (en tosin ole nähnyt niitä käytettävän). Koko ranta-alueelle ja pensaisiin jätetään siimoja. Paikka on ollut pesäpaikkojen kannalta hiukan etäällä, mutta ilmeisesti erityisesti Kruununhaan luoteiskulman ja Siltasaaren lintujen pesintäaikaisessa käytössä. Puuhun laittamani pönttö ilmeisesti varpusten käytössä (eikä pikkuvarpusten). Etualan suurempi pensas soveltuu talvehtimiseen.
Erityisesti Varsapuistikon varpusten kausittain suosima pensas. Talvella siihen paistaa aurinko, toisin kuin varjostuvaan Varsapuistikkoon. Käytössä kausittain myös muina vuodenaikoina. (#4 pensas 3038 Actinidia kolomikta/arguta?)
Arvokkaaksi määritetyn alueen eteläpäätä. Myös varpuset liikkuvat alueella kesäisin, joita varten kokeilussa myös puuhun sijoitettu pesäpaikka.
Mikonkadun jatkeena on erilaisia pensaita pesintäalueen lähellä. Oikealla näkyvä pienempi pensas on mielestäni esimerkki hyvin sijoitetusta yhteyksiä luovasta ja liikkuma-alaa laajentavasta pensaasta. Sen vierellä on myös hiekkaa peseytymiseen.

Muutkin hajanaiset pensaat avoimemmassa tilassa ja toiminnallisuutta lähellä käytössä erityisesti pesintäaikaan.

Esimerkiksi Svante Olssonin puistokujan alueen pensaat ovat huomattavasti pienentyneet viime vuosina eri syistä.

Varsapuistikko

Kokonaisuudessaan tärkeä varpusten elinalue, suuntautuen Kaisaniemen puistoon, Yrjö-Koskisen kadulle ja Unioninkadulle.

Varsapuistikko on varpusille kokonaisuudessaan tärkeä.

(Taikinamarja-pensasaidat paikoin huonossa kunnossa.)

Syreenien alaoksien harventaminen vähensi pensaiden suojaavuutta linnuille, ja tämän jälkeen siitä on myös karsiutunut myrskyssä, ja ilkivallassa, sekä mahdollisesti lasten kiipeilyssä oksia, siten että yksi pensaista on vielä leikkaamisen jälkeen supistunut kolmannekseen. Pensaan rikkomisen suurin syy on että siitä tehtiin leikkaamalla läpikuljettava. Rikkoutuneessa pensaassa oli kesällä 2018 runsas uusi kasvu joka täysin käsittämättömästi leikattiin pois.

Näiden lisäksi pienemmistä pensaista varpusille erityisen tärkeitä ovat pohjoiskärjen pyöreäksi leikattu rusokuusama, tällä hetkellä matalaksi kaakkoiskulmassa leikattu sadunkuusama, sekä myös japaninmarjakuuset.

Liikenne

Yhteys Varsapuistikko - Kaisaniemen puisto

Varsapuistikko olisi hyvä huomioida myös tien ylityksen kannalta. Tällä hetkellä osittain lintujen lentoreitillä sijaitsevat läpinäkyvät bussi- ja raitiovaunupysäkit voisi ottaa puistosuunnittelun osaksi ja muuttaa lintuturvallisiksi. Varsapuistikon puoleinen pysäkki on muutettu mattalasiseksi, mutta ainakin pohjoisin pysäkeistä on vaarallinen tiaisille. Kaisaniemen puiston puolen pensaat ovat myös montun pohjalla joten törmäysvaara korostuu korkeuseron takia.

Kaisaniemenkatua puistoalueiden välissä.
Linnun törmäysjälki lasipysäkissä
Pulun, sepelkyyhkyn tai meriharakan törmäysjälki pysäkissä. Suunnasta riippuen, törmäyksestä selvitessäänkin lintu jää ajokaistalle.

Pyöräliikenne puistossa

Pyöräliikenne puiston keskellä baanaverkon välittömässä läheisyydessä (Svante Olssonin  puistokuja ja sieltä viistosti Bergbominkujalle menevä reitti) muodostaa törmäysvaaran. Lyhyen matkaa puiston läpi kulkevan liikenteen paine tulee vilkasliikenteiseltä väylältä ja rautatieliikenteestä.

Varpusen pesäpaikat

Rakennuspesinnät uhattuna remonteissa: Kaisaniemen puiston eteläreuna, Varsapuistikon itäpuoli. Soutuklubin rakennus. Pesintöjen suojelun mahdollisuus rakennuksissa?

Olen erikseen luonnostellut remonteissa mahdollisesti poistuvien pesäpaikkojen korvaamiseksi pönttöjen sijoittamista rakennuksiin, sekä pönttöryhmän puihin. Pesäpönttöjä voi sijoittaa puihin hajautetumminkin esimerkiksi kottarais- tai vaakamalliseen pönttöön, jos se näyttää toimivan.

Hajautettu puihin sijoittaminen on onnistuessaankin väliaikainen ratkaisumalli siitä syystä että vanhoja puita on jo paljon kaadettu, eikä niitä eteläreunan todennäköisimmällä pesintäpaikalla määrällisesti edes kovin paljoa ole.

Muita huomioita

Kottarainen

Näkyvä lisä nurmialueen linnustoon. Katoavat pesäpaikat varmistettavissa pesäpöntöillä? (Liisanpuistikkoon lisätty pesäpönttö toi samalla toisenkin kottaraisparin puunkoloon.)

Kehitetään nurmialueita puoliavoimina oleskelualueina. Nurmialueiden keskellä olevia puuryhmiä ei uusita. Voidaan myös harkita näiden puuryhmien poistoa maisemallisista syistä jo ennen niiden rapistumista. (#2, s. 114.)

Kottaraisen pesintäympäristöä. Ainakin yksi pesäpaikka puunkolossa, mahdollisesti sivummalla toinenkin.

Karttaan merkitty mustalla kottaraisen pesintäalue näköalakukkulan ympäristön luoteisreunassa, jossa ilmeisesti vain yksi tai kaksi luonnonkolopesäpuuta jäljellä. Yksi kolopuu ilmeisesti kaadettiin joitakin vuosia sitten (varmistamatta).

Historiallisen selvityksen ohjeistus monimuotoisuudelle arvokkaiden vanhojen puiden ennenaikaisesta poistamisesta maisemaperiaatteen vuoksi on luontoarvojen suhteen kyseenalainen. Vrt. asema arvokkaana lintualueena (#2, s. 18). Varsinkin kun Svante Olssonin puistokujan ja Kaisaniemenkannaksen kaikki puut on tarkoitus uusia, kasvillisuus köyhtyisi liian nopeassa tahdissa.

Tervapääsky

Tervapääskyt liikkuvat kesäisin parvena erityisesti puiston eteläpään yläpuolella, mutta pesäpaikoista ei ole havaintoa – tällä hetkellä ilmeisesti ei pesivä laji alueella. Pöntötys kottaraiselle saattaa mahdollistaa avoimilla paikoilla myös tervapääskyn pesinnän. Pesäpaikkoja olen nähnyt tervapääskyjen katselevan loppukesäisin rakennuksista ainakin Kaisaniemenkadulla ja Unioninkadulla, sekä matalia ohilentoja muillakin kaduilla, mutta puistoalueella ne eivät ole liikkuneet.

Muita pensaista hyötyviä lajeja

Suojaavat pensaat ovat myös hyödyllisiä ympärivuotisesti mustarastaalle, sekä sini- ja talitiaisille, ja näkyvimmin pesintäaikana esim. räkättirastaalle. Keväällä ja syksyllä myös muita lajeja, säännöllisimmin esim. punarinta.

Pöntötys näyttää tuovan ainakin Kaisaniemen puiston länsipuolelle myös pikkuvarpusen. Pohjoisosassa ja kannaksella liikkumista on ollut paljon jo aiemmin.

Talviruokinta

Muutoksista riippuen myös erityisesti talviruokinnalle suunniteltuja sijainteja on mahdollista kehittää (tarvittaessa suositeltuine käytäntöineen), esimerkiksi kannakselle ja pienelle etäisyydelle vesialtaasta. Olennaista on lähinnä soveltuva kasvillisuus: sijainti, suojaisuus, mahdollisuus ruokintalaitteen kiinnittämiseen, sekä esteetön mahdollisuus alla olevan maanpinnan puhdistamiseen. Kiinteät rakenteet eivät ole tarpeellisia, vaan sijaintia on hyvä voida tarvittaessa muunnella.

Hyvin suunniteltu ja hoidettu talviruokinta elävöittää myös ohi kulkevien puistoa sen ollessa talvella vähemmässä käytössä, mutta varsinaisesti ihmisiä varten järjestetty viihdenumero se ei saa olla. (Esimerkiksi sorsien ruokinta kannaksen pohjoispäässä on sinänsä toimiva, mutta mielestäni liian paljon monenlaisen ihmistoiminnan keskellä.)

Valaistus

Kaisaniemen valaistussuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota koettuun turvallisuuteen.

Myös hukkavaloa tulee välttää.

Silta

Kaisaniemen puiston peruskorjauksen lisäksi alueella tulee selvittää mahdollisuudet rakentaa kaunis, ympäristöön sopiva kävelysilta Kaisaniemenrannasta Siltasaareen. (#3)

Olisi hyvä myös huomioida että sillalla ei pilata Siltasaaren rannassa olevaa luontokohdetta.

Matkailu

Suojaisuuden tarpeessa on mahdollisesti huomioitava myös lisääntynyt matkailu.

Toisaalta eläimet huomioiva suunnittelu voi olla kiinnostava matkailukohdekin, kunhan eläimet itse eivät ole huomion erityiskohteena, vaan tapa toteuttaa puisto, sen tätä tarkoitusta tukeva rakenne.

Työn jaksottaminen

Alueen elinkelpoisuuden säilymiseksi uudistuksen aikana kaikkia saman alueen pensasuudistuksia ei kannata tehdä kerralla. Uudistetun kohdan kasvuun käyttökelpoiseksi voi mennä kaksikin kesää ennen kuin toisaalla kannattaa aloittaa.

Lopuksi: Estetiikka

Luonnoneläinten elinympäristöjen huomioiminen merkitsee laajennosta visuaalisen tai toiminnallisen ihmiskulttuurin muotoihin perustuvaan estetiikkaan. Luonnon liike joka näin syntyy ei samalla tavalla perustu tai sen ei tule perustua inhimillisen hyötykäytön pyrkimykseen (mitä näin syntyvän ympäristön estetisointikin on).

Kaisaniemenkannas lokakuussa 2010. Välittömästi rannassa pensaat joita ehdotetaan poistettavaksi.

Historiallisessa selvityksessä viitataan esimerkiksi "korkeatasoisuuteen" negatiivisessa arvioinnissa Kaisanieman kannaksen rannan kohdalla (#2, s. 71). Tarkoituksella tai tahattomastikin luontomaiseksi muodostuneissa kohteissa tämän vähättelevän käsitteen käyttö ei ole kaikin puolin oikeastaan edes asiallista, mikä puolestaan tarkoituksella tai tarkoittamatta johtaa luontoarvojen mitätöimiseen retorisesti itseoikeutettuna esitetyn mutta rajoittuneen esteettisen ajattelun yksipuoliseksi eteenpäin ajamiseksi.

Tämä lisähuomio ei tarkoita etteikö "epäsiisteinä" pidettyjä kohteita voi kehittää monin tavoin tarkoituksenmukaisemmiksi - ilman että koko luonnon elämä tarvitsee poistaa.

***

Luonnolla on eri tavoin ominaisuus viestittää rajoittuneisuuksista inhimillisen kulttuuriin lukkiutuneessa olemisessa. Siksi luonnolle on hyvä jättää enemmän tilaa kuin olisi puhtaasti "inhimilliseltä" kannalta käytännöllistä. Ihminenkin tarvitsee sen ylimääräisen tilan joka ei ole välittömästi hyödyllistä, ja jossa hän myös voi saada tietää olevansa muunkin kuin inhimillisen sivilisaation hallinnon alaisena, ja vastuullinen muillekin tahoille. Tämä voi puolestaan avata mahdollisuuden ymmärrykseen jota ei välttämättä ole mitenkään itsestäänselvästi saatavilla minkään aikakauden oppikirjoista tai ole hallussa millään oppiarvolla.

Luokka: »
Luotu 2019-03-29 18:18 | Muokattu 2019-07-24 10:39
http://kaupunkilinnut.fi/?id=58