Kaisaniemen puisto – Lintujen elinympäristö maisema- ja reformipuistossa

Kaisaniemen puiston uudistukseen liittyviä asioita lintujen elinympäristöjen kannalta, ja käsitykseni suojelutarpeista erityisesti varpusten osalta.

Johdanto

Varpunen on ihmiseen tottuneimpia lintuja, ja nykyisestä suojelustatuksestakin riippumatta hyvä lähtökohta minkä tahansa kaupunkipuiston luonnoneläinten ja ihmisten välisen ympäristösuunnittelun perustaksi.

Kasvillisuuden pohjalta Kaisaniemen puiston itäosa ja vesilintujen osalta Tokoinrannan yhteydessä pohjoisin osa on määritelty "linnustollisesti arvokkaaksi kohteeksi" (#2, s. 18). Sen sijaan kaikki varpusen tärkeimmät elinympäristöt vesialtaan yhteydessä, kannaksella, ja varsapuistikossa on tästä rajattu pois. Varpusen osalta suojelu on sikäli helpompaa, että se pystynee sopeutumaan kaupunkialueen ympäristön muutoksiin. Nämä muutokset olisi kuitenkin hyvä suunnitella varpusia huomioiden, mikä on myös mahdollista tehdä ilman kovinkaan suuria ongelmia. Huomioiva suunnittelu mahdollistaa myös muiden lajien esiintymisen.

Tiivistelmä

Varpusten pesäpaikat Helsingin keskustan Kaisaniemen puistossa ja sen lähialueella ovat ilman erityishuomiointia lähivuosina vaarassa kiinteistöremonteissa. Myös elinympäristön tulevaisuus on epäselvä puiston uudistuessa – tärkeitä muutoksille suunniteltuja alueita ovat esimerkiksi pensasalueet etelän vesialtaan läheisyydessä ja pohjoisen kannaksella.

Tiivistettynä:

  • Pensaat – suojaisten pensaiden riittävyys: Kaisaniemenkannas rantaluiska, vesiallas, tai muu korvaava.
  • Vesi – pääsy vedelle: Kaisaniemenkannas, Kaisaniemenranta (esim. itä), vesiallas, tai muu korvaava.
  • Lasirakentaminen – mahdollisen paviljongin lasitukset olisi hyvä toteuttaa lintuturvallisesti. Kaisaniemenkadun joukkoliikenteen pysäkit muutettava lintuturvallisiksi kuvioinnilla.
  • Keinovalo – valaistuksen tulisi välttää turhaa hukkavaloa.
  • Lisärakentaminen – mahdollinen kävelysilta ei saisi pilata Siltasaaren kärjen luontomaisuutta. Kävelysillan rakenteen on mahdollista tukea lintujen, esim. haarapääskyjen pesintöjä.

Tarkemmat perustelut alla.

Aineistot

Helsingin kaupungin julkaisut ym.

  1. Kaisaniemenpuiston puistosuunnitelman lähtökohdat ja tavoitteet. 26.2.2019.
  2. Kaisaniemenpuiston ja Kaisaniemenrannan ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämisperiaatteet. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2017:3. Arkkitehtuuriosasto. Studio Terra Oy / Julia Donner, Sarianne Silfverberg, Anna Ryymin. Helsingin kaupunki / Helsingin kaupungin rakennusvirasto.
  3. Päätöshistoria / Pöytäkirja 5.3.2019.
  4. Kaisaniemenpuiston kasvillisuusinventoinnin päivitys 2017. Kaupunkiympäristön aineistoja 2018:2. Helsingin kaupunki / kaupunkiympäristön toimiala.
  5. Kaisaniemen puisto - Asemakaavatasoinen yleissuunnitelma. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto / Maisemasuunnittelu Hemgård / Kari Järvinen ja Merja Nieminen, Arkkitehdit Safa / 9.11.2007.

Viitattu #numeroilla.

Varpusten käyttämät ympäristöt

Kaisaniemenkannas ja lähialue

Kaisaniemenkannaksen luiskaranta mahdollista pääsyn vedelle, ja rannan vapaasti kasvaneet pensaat lisäsuojaa liikenteestä sivussa.

Radan ja Kaisaniemenlahden sekä Eläintarhanlahden välisellä Kaisaniemenkannaksella olevaa etelä-pohjoissuuntaista raittia kehitetään jalankulun ja pyöräilyn pääreittinä ja tärkeänä osana baanaverkkoa. Raittia levennetään, ja jalankulku ja pyöräliikenne erotetaan toisistaan puurivillä. (#1, s. 3)

Kaisaniemen kannaksen huonokasvuinen lehmusrivi ja pensaat uusitaan raitin rakentamisen yhteydessä. (#1, s. 6)

Kiiltotuhkapensaiden lisäksi rannassa on todennäköisimmin itsestään kylväytyneitä yksittäispensaita ja pieniä pensasryhmiä. (#4, s. 23)

Luonnontilassa kasvittuneet alueet eivät kuulu puiston luonteeseen, sillä se on hyvin rakennettu kohde. Tämän vuoksi luontaisesti kylväytynyt ja levinnyt kasvillisuus todennäköisesti poistetaan kunnostuksen yhteydessä... (#4, s. 21)

Kannaksella varsinkin viiston rannan ilmeisesti tahattomasti kasvaneet pensaat ovat tärkeitä talvehtimiselle.

Istutetut pensaat ovat ainakin tällä hetkellä myös liian lähellä kevyttä liikennettä. Jos jalankulku ja pyöräliikenne erotetaan puurivillä, pensaiden olisi hyvä sijaita rannassa.

Alue olisi mahdollista huomioida suunnittelussa vesilintujen ohella myös varpuslintujen talvehtimisalueena, talviruokintoineen.

Rantapenkerettä yhdenmukaistaessa muihin ympäristön rantarakenteisiin (#2, s. 96) lintujen pääsyä vedelle ei tulisi estää, ja koska rannalla ei ole veneliikennettä, se on oivallinen paikka rantakasvillisuudelle vapaammin kasvavine pensaineen. Muutoinhan rantakasvillisuus puuttuu Eläintarhan- ja Kaisaniemenlahdelta kauas Hakaniemenrantaan lukuunottamatta pientä kohtaa Siltasaaren kärjessä. Radan toisen puolen Töölönlahden rantojen jatkoksi sopii lyhyt kaistale vapaampaa kasvillisuutta, ja myös Töölönlahdella rannan kasvillisuutta uhkaa rakentaminen.

Kaisaniemenrannan veneluiskat ja Siltasaaren rantakaistale ovat kannaksen ohella ainoa pääsy vedelle. (06/2010)

Koska puiston alkuperäisen rakentamisen jälkeen muuta rakentamista on lisätty lähialueilla mm. Töölönlahden puistossa, olisi tämä pieni rantakaistale mahdollista perustellusti varata hiukan luonnollisempana kasvavalle ympäristölle, muun radanvarren ohella. Myöskään historiallisen maisema- tai reformipuiston periaate ei estä runsaampaa ranta-alueen kasvillisuutta, vaan silloin sovellettaisiin (itsepintaisesti) jotain muuta pelkistävää ja kasvillisuutta vähentävää lisäperiaatetta.

Varpusten pesintöjä venevajalla.

Vesialtaan ympäristö

Kaisaniemen alueelle tulee hankkia taidetta taidekilpailun kautta esimerkiksi vesialtaan yhteyteen. (#3)

Varpusen pesintälaulua kansallisteatterilla.

Olisi hyvä lähtökohta suojella ja kehittää pensasaluetta myös varpusten elinympäristönä, sen sijaan että altaan ympäristöstä poistetaan tuhkapensaat niitä mitenkään korvaamatta (ks. #5 havainnekuvat). Toisaalla mainittu 50-70cm korkeus (#2, s. 109) on linnuille käyttökelpoinen kesäisin, mutta antaa vähemmän suojaa, ja on todennäköisesti kelvoton talvehtimiseen. Mieluiten mahdollisimman korkea leikkaus, ja/tai mahdollisimman leveä? Mikäli pensasaitaa ei voi säilyttää nykyisen korkeana, olisi vähentynyt suojaisuus hyvä korvata lisäpensailla jossain muualla.

Tällä hetkellä erityisen tärkeitä parveutumisessa ja talvehtimisessa ovat juuri tuhkapensaat, mutta myös kaikki muut vesialtaan tuhkapensaita ympäröivät pensasalueet ovat käytössä.

Allasta voisi myös kehittää siten että se on pienempien lintujen käytettävissä (myös heinäsorsan poikanen tarvitsi kerran poispääsyyn apua kun pohjalla oli vain pieniä lammikoita). Esimerkiksi mainittu muutaman sentin peilipinta (#2, s. 109) saattaisi juuri ja juuri olla varpuslinnuille peseytymiseen ehkä jopa ihanteellinen. Voisivatko peilipintaisenkin altaan reunat olla kaltevat veden alle? Vaihtoehtoisesti, onko varpusille ja muille linnuille mahdollista sijoittaa pienikin erillinen vesiallas?

Mahdollisessa lasirakentamisessa olisi hyvä huomioida lintuturvallisuus.

Muita varpusten käyttämiä pensasalueita

Kaisaniemenrantaa veden ollessa alhaalla. Luiskien kautta linnuilla on tavallisesti pääsy vedelle (en tosin ole nähnyt niitä käytettävän). Koko ranta-alueelle ja pensaisiin jätetään siimoja. Paikka on ollut pesäpaikkojen kannalta hiukan etäällä, mutta ilmeisesti erityisesti Kruununhaan luoteiskulman ja Siltasaaren lintujen pesintäaikaisessa käytössä. Puuhun laitetuissa pöntöissä on ollut varpusen pesintöjä. Etualan suurempi pensas soveltuu myös talvehtimiseen.
Erityisesti Varsapuistikon varpusten kausittain suosima pensas. Talvella siihen paistaa aurinko, toisin kuin varjostuvaan Varsapuistikkoon. Käytössä kausittain myös muina vuodenaikoina. (#4 pensas 3038 Actinidia kolomikta/arguta?)
Arvokkaaksi määritetyn alueen eteläpäätä. Myös varpuset liikkuvat alueella kesäisin, joita varten kokeilussa rakennusremonttien vuoksi myös puuhun sijoitettuja pesäpaikkoja.
Mikonkadun jatkeena on erilaisia pensaita pesintäalueen lähellä. Oikealla näkyvä pienempi pensas on mielestäni esimerkki hyvin sijoitetusta yhteyksiä luovasta ja liikkuma-alaa laajentavasta pensaasta. Sen vierellä on myös hiekkaa peseytymiseen.

Muutkin hajanaiset pensaat avoimemmassa tilassa ja ihmistoiminnallisuuttakin lähellä ovat käytössä erityisesti pesintäaikaan.

Esimerkiksi Svante Olssonin puistokujan alueen pensaat ovat huomattavasti pienentyneet viime vuosina eri syistä.

Varsapuistikko

Kokonaisuudessaan tärkeä varpusten elinalue, suuntautuen Kaisaniemen puistoon, Yrjö-Koskisen kadulle ja Unioninkadulle.

Varsapuistikko on varpusille kokonaisuudessaan tärkeä.

(Taikinamarja-pensasaidat paikoin huonossa kunnossa.)

Syreenien alaoksien harventaminen vähensi pensaiden suojaavuutta linnuille, ja tämän jälkeen siitä on myös karsiutunut myrskyssä, ja ilkivallassa, sekä mahdollisesti lasten kiipeilyssä oksia, siten että yksi pensaista on vielä leikkaamisen jälkeen supistunut kolmannekseen. Pensaan rikkomisen suurin syy on että siitä tehtiin leikkaamalla läpikuljettava. Rikkoutuneessa pensaassa oli kesällä 2018 runsas uusi kasvu joka käsittämättömästi leikattiin pois – niukempi 2019 kasvu on saanut jäädä, samoin Kaisaniemen puiston puolella.

Näiden lisäksi pienemmistä pensaista varpusille erityisen tärkeitä ovat pohjoiskärjen pyöreäksi leikattu rusokuusama, tällä hetkellä matalaksi kaakkoiskulmassa leikattu sadunkuusama, sekä jossain määrin myös japaninmarjakuuset.

Liikenne

Yhteys Varsapuistikko - Kaisaniemen puisto

Varsapuistikko olisi hyvä huomioida myös tien ylityksen kannalta. Tällä hetkellä osittain lintujen lentoreitillä sijaitsevat läpinäkyvät bussi- ja raitiovaunupysäkit voisi ottaa puistosuunnittelun osaksi ja muuttaa lintuturvallisiksi. Varsapuistikon puoleinen pysäkki on muutettu mattalasiseksi, mutta ainakin pohjoisin pysäkeistä on vaarallinen tiaisille. Kaisaniemen puiston puolen pensaat ovat myös montun pohjalla joten törmäysvaara korostuu korkeuseron takia.

Kaisaniemenkatua puistoalueiden välissä.
Linnun törmäysjälki lasipysäkissä
Pulun, sepelkyyhkyn tai meriharakan törmäysjälki pysäkissä. Suunnasta riippuen, törmäyksestä selvitessäänkin lintu jää ajokaistalle.

Pyöräliikenne puistossa

Pyöräliikenne puiston keskellä baanaverkon välittömässä läheisyydessä (Svante Olssonin  puistokuja ja sieltä viistosti Bergbominkujalle menevä reitti) muodostaa törmäysvaaran. Lyhyen matkaa puiston läpi kulkevan liikenteen paine tulee vilkasliikenteiseltä väylältä ja rautatieliikenteestä.

Varpusen pesäpaikat

Rakennuspesinnät uhattuna remonteissa: Kaisaniemen puiston eteläreuna, Varsapuistikon itäpuoli. Mikä on Soutuklubin rakennuksen tulevaisuus? Pesintöjen suojelun mahdollisuus rakennuksissa? Ainakin Kansallisteatteri ja Helsingin yliopisto suunnittelevat ratkaisuja pesäpaikkojen säilyttämiseksi.

Pesäpaikat voi suojella niissä paikoissa joissa ne ovat, tai tarvittaessa lisätä joko upotettu rakenne tai seinän ulkopuolelle kiinnitettävä pesäratkaisu. Olen luonnostellut remonteissa mahdollisesti poistuvien pesäpaikkojen korvaamiseksi pönttöjen sijoittamista rakennuksiin. Pesäpönttöjä voi sijoittaa puihin hajautetumminkin esimerkiksi kottarais- tai vaakamalliseen pönttöön.

Kokonaisten yhdyskuntien suojelu tuskin onnistuu yksin puihin sijoitetulila pöntöillä. Hajautettu puihin sijoittaminen on onnistuessaankin väliaikainen ratkaisumalli siitä syystä että vanhoja puita on jo paljon kaadettu, eikä niitä eteläreunan todennäköisimmällä pesintäpaikalla määrällisesti edes kovin paljoa ole.

Pesäpaikkojen ei ole välttämätöntä sijaita yksittäisinä suurempina yhdyskuntina, vaan tasaisemmin hajautettuna alueen eri rakennuksissa, jolloin niitä voi olla joissakin paikoissa vähemmänkin.

Muita huomioita

Kottarainen

Puiden kaatamisen myötä katoavat pesäpaikat varmistettavissa pesäpöntöillä? Puiston pohjoisreunassa ainakin yksi epäonnistunut pönttöpesintäyritys. Muualla ilmeisesti onnistuneita pesintöjä, ja yksi pesäpönttö toi samalla toisenkin kottaraisparin puunkoloon.

Kehitetään nurmialueita puoliavoimina oleskelualueina. Nurmialueiden keskellä olevia puuryhmiä ei uusita. Voidaan myös harkita näiden puuryhmien poistoa maisemallisista syistä jo ennen niiden rapistumista. (#2, s. 114.)

Kottaraisen pesintäympäristöä. Ainakin yksi pesäpaikka puunkolossa, mahdollisesti sivummalla toinenkin.

Kottaraisella on pieni pesintäalue ainakin näköalakukkulan ympäristön luoteisreunassa, jossa ilmeisesti vain yksi tai kaksi luonnonkolopesäpuuta jäljellä. Yksi kolopuu kaadettiin joitakin vuosia sitten (pesäpaikka varmistamatta).

Historiallisen selvityksen ohjeistus monimuotoisuudelle arvokkaiden vanhojen puiden ennenaikaisesta poistamisesta maisemaperiaatteen vuoksi on luontoarvojen suhteen kyseenalainen. Vrt. asema arvokkaana lintualueena (#2, s. 18). Varsinkin kun Svante Olssonin puistokujan ja Kaisaniemenkannaksen kaikki puut on tarkoitus uusia, kasvillisuus köyhtyisi liian nopeassa tahdissa.

Tervapääsky

Tervapääskyt liikkuvat kesäisin parvena erityisesti puiston eteläpään yläpuolella, mutta pesäpaikoista ei ole havaintoa – tällä hetkellä ilmeisesti ei pesivä laji alueella. Pöntötys kottaraiselle saattaa mahdollistaa avoimilla paikoilla myös tervapääskyn pesinnän. Pesäpaikkoja olen nähnyt tervapääskyjen katselevan loppukesäisin rakennuksista ainakin Kaisaniemenkadulla ja Unioninkadulla, sekä matalia ohilentoja muillakin kaduilla, mutta puistoalueella ne eivät ole liikkuneet.

Muita pensaista hyötyviä lajeja

Suojaavat pensaat ovat myös hyödyllisiä ympärivuotisesti mustarastaalle, sekä sini- ja talitiaisille, ja näkyvimmin pesintäaikana esim. räkättirastaalle. Keväällä ja syksyllä pensaissa liikkuu myös muita lajeja, säännöllisimmin esim. punarinta.

Pöntötys näyttää tuovan ainakin Kaisaniemen puiston länsipuolelle myös pikkuvarpusen. Pohjoisosassa ja kannaksella liikkumista on ollut paljon jo aiemmin.

Talviruokinta

Muutoksista riippuen myös erityisesti talviruokinnalle suunniteltuja sijainteja on mahdollista kehittää (tarvittaessa suositeltuine käytäntöineen), esimerkiksi kannakselle ja pienelle etäisyydelle vesialtaasta. Olennaista on lähinnä soveltuva kasvillisuus: sijainti, suojaisuus, mahdollisuus ruokintalaitteen kiinnittämiseen, sekä esteetön mahdollisuus alla olevan maanpinnan puhdistamiseen. Kiinteät rakenteet eivät ole tarpeellisia, vaan sijaintia on hyvä voida tarvittaessa muunnella useammilla pienimuotoisilla ruokintapaikoilla.

Hyvin suunniteltu ja hoidettu talviruokinta elävöittää myös ohi kulkevien puistoa sen ollessa talvella vähemmässä käytössä, mutta varsinaisesti ihmisiä varten järjestetty viihdenumero se ei saa olla. (Esimerkiksi vesilintujen ruokinta kannaksen pohjoispäässä on sinänsä toimiva, mutta mielestäni liian paljon monenlaisen ihmistoiminnan keskellä.)

Valaistus

Kaisaniemen valaistussuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota koettuun turvallisuuteen.

Myös hukkavaloa tulee välttää.

Ravintolarakennuksen valvontakameroiden yhteyteen asennettu valo häikäisee tarpeettomasti Kaisaniemenrantaan asti. Sen valoteho, suuntaus ja värilämpötila kuormittavat luonnonympäristöä.

Silta

Kaisaniemen puiston peruskorjauksen lisäksi alueella tulee selvittää mahdollisuudet rakentaa kaunis, ympäristöön sopiva kävelysilta Kaisaniemenrannasta Siltasaareen. (#3)

Olisi hyvä että sillalla ei pilata Siltasaaren rannassa olevaa pientä luontoaluetta.

Kävelysillan rakenne voi myös olla sellainen että sen alle voi pesiä esim. haarapääsky.

Matkailu

Suojaisuuden tarpeessa on mahdollisesti huomioitava myös lisääntynyt matkailu.

Toisaalta eläimet huomioiva suunnittelu voi olla kiinnostava matkailukohdekin, kunhan eläimet itse eivät ole huomion erityiskohteena, vaan tapa toteuttaa puisto, sen tätä tarkoitusta tukeva rakenne.

Työn jaksottaminen

Riippuen uudistettavan alueen laajuudesta kaikkia saman alueen uudistuksia ei välttämättä kannata tehdä kerralla jos ne on mahdollista tehdä erikseen, mutta tätä on vaikea arvioida yleissääntönä. Uudistetun kohdan kasvuun käyttökelpoiseksi voi mennä parikin kesää.

Lopuksi: Estetiikka

Kaisaniemenkannas lokakuussa 2010. Välittömästi rannassa pensaat joita ehdotetaan poistettavaksi.

Historiallisessa selvityksessä viitataan esimerkiksi "korkeatasoisuuteen" negatiivisessa arvioinnissa Kaisaniemen kannaksen rannan kohdalla (#2, s. 71). Tarkoituksella tai tahattomastikin luontomaiseksi muodostuneissa kohteissa tämän vähättelevän käsitteen käyttö ei ole kaikin puolin oikeastaan edes asiallista, mikä puolestaan tarkoituksella tai tarkoittamatta johtaa luontoarvojen mitätöimiseen retorisesti itseoikeutettuna esitetyn mutta rajoittuneen esteettisen ajattelun yksipuoliseksi eteenpäin ajamiseksi.

Tämä lisähuomio ei tarkoita etteikö "epäsiisteinä" pidettyjä kohteita voi kehittää monin tavoin tarkoituksenmukaisemmiksi - ilman että koko luonnon elämä tarvitsee poistaa.

Kyseenalaistan myös maisemasuunnittelijoiden "historiallisen" käsityksen (#2) Kaisaniemen puistosta rakennettuna ja näkymiltään avarana maisemapuistona. Esimerkiksi Signe Branderin valokuvissa puisto näkyy olleen sata vuotta sitten hyvin tiheä kasvillisuudeltaan.

Luokka: »
Luotu 2019-03-29 18:18 | Muokattu 2019-11-16 22:09
http://kaupunkilinnut.fi/?id=58