Esimerkki B6: Linnunpöntöt puussa

Puihin laitettavien linnunpönttöjen malleista ja sijoittamisesta.

Pönttöjen on yleisesti hyvä sijaita taajamissa korkeammalla kuin ne muuten olisivat. Siten ne välttyvät ahtaassa ja monikäyttöisessä tilassa paremmin satunnaisilta häiriöiltä. Itse pyrin 3 metrin minimikorkeuteen kaikille pöntöille rauhallisessakin paikassa, mutta erityisesti alueilla joissa on tapahtumia ja ihmisten kokoontumisia 5 metriä on sopivampi korkeus, ja aivan tapahtumien ytimeen pönttöjä ei kannata laittaa.

Yhdyskuntapesijöiden pönttöjä voi olla lähellä toisiaan: tervapääsky voi pesiä rivitalomallisestikin, varpusilla (ainakin rakennuksiin sijoitettujen pönttöjen) suositusetäisyys on puoli metriä. Talitiainen tarvitsee itselleen hiukan enemmän tilaa eikä välttämättä suvaitse pensaspesijöitäkään pesäpaikkansa lähelle. Yleinen suositusetäisyys on 15-30 metriä puuston tiheydestä riippuen.

Yleisimpiä pönttölintuja | BirdLife Suomi
Tavallisimpien pönttölintujen esittely.

Tiaiset, Kirjosieppo ym.

Pihojen, puistojen ja metsienkin peruspönttö on mitoiltaan 32(-35)mm lentoaukon, ja 10x10cm sisätilojen osalta. Tähän voivat pesiä talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo, pikkuvarpunen, sekä myös leppälintu ja varpunen. Pienemmille tiaisille kuten sinitiaiselle voi tarvittaessa varata pöntön 27-28mm lentoaukollakin, mutta tähän suurempaankin se voi pesiä. Pönttö voi olla isommille linnuille (25-)30cm korkea, pienille tiaisille 25cm.

Talitiaisen pönttö
Tämä 32mm lentoaukon tiaispönttö on 25cm korkea. Hyvä sijoituspaikka on lehtipuu, kuten koivu tai haapa. Pönttö on sijoitettu etelään, mutta sitä suojaa tiheä oksisto.

Kottarainen, Tervapääsky

Toiseen peruspöntöistä viitataan kottaraispönttönä, mutta siinä voi pesiä muitakin lajeja.

Kottarainen viihtyy kaupunkien nurmialueilla. Tervapääsky pesii nykyisin enimmäkseen ihmisasutuksen lähellä. Molemmat suosivat yhdyskuntia.

Kottaraisen pönttö
Kottaraiselle tehty linnunpönttö (lentoaukko 45mm, sisämitat 12,5x12,5cm, ulkokorkeus 35cm). Se käy myös tervapääskylle (jolle on omia erilaisia mm. altamentäviä erikoispönttömallejakin). Tervapääskyä varten kottaraispöntön etuseinän sisäpuolella on pienet lisäurat poikasten kiipeämistä varten, ja pohjalla 5 cm kuorihaketta tai turvetta. Se on myös asetettu hiukan etukenoon kiipeämisen helpottamiseksi (kallistusta saa ehkä olla enemmänkin). Tervapääskyä varten sisäänpääsyn tulee olla esteetön, eikä kottarainenkaan esteitä kaipaa. Tässä oksia on hiukan kesällä varjostamassa (pönttö on iltapäivän auringossa), mutta ne jäävät pöntöstä reilusti sivummalle. Riittävä määrä aukeaa on myös molemmille hyväksi: kottarainen ruokailee avoimella nurmella, tervapääsky tarvitsee tilaa nopeavauhtiseen lähtöön ja saapumiseen. Molempien pöntöt sijoitetaan korkealle - kolmen metrin korkeuskin saattaa jo riittää, tosin tervapääskylle suositus on yleensä viisi metriä. Kottarainen puhdistaa itse pönttönsä (mahdolliset kuolleet poikaset voi poistaa) - tervapääsky ei tuo itse lainkaan pesätarvikkeita.

Pönttöä tervapääskylle sijoitettaessa on huomioitava että se tarvitsee lentotilaa erityisesti pesästä lähtiessään. Esimerkiksi katualue voi olla pääosin rauhallinen, mutta odottamaton työkone, bussi tai rekka lentoreitille pysäköitynä voi aiheuttaa yllättäviä ongelmia.

Kottaraispönttöön voi pesiä myös käenpiika, punarinta ja västäräkki, sekä myös varpunen (ks. alla).

Pikkuvarpunen

Pikkuvarpunen voi pesiä lähes minkälaiseen pönttöön tahansa. Pönttö voi sijaita puussa avoimella paikalla, muutoin se viihtyy pensaissa. Yhdyskuntapesijä kuten varpunenkin.

Vaakamallinen linnunpönttö
Urpo Koposen "superpöntön" malliin tehty pikkuvarpusen pönttö. Avoimeen puuhun tarkoitettuna pohjakappale on sijoitettu kokonaan päätylautojen sisään vettymisen estämiseksi - lisätty myös vesiaukot pohjaan ja lisävahvistuksia lentoaukon ympärille. Takaseinän ja katon takaosan kiinnittävien ruuvien väliin on yhdistetty teräsnauhat puuhun kiinnittämistä varten tarkoitettua teräslankaa varten. Jätin lentoaukolle korkeutta vain 28-30mm ja leveyttä 40-45mm (sivuseinä mukaanluettuna n. 65-70mm) - pesintäsisätilan mitta 20,5x10x10cm.

Pikkuvarpunen voi pesiä monenlaisiin pönttöihin ja koloihin. Vaakamallisen pöntön etu on siinä että pystymallisen tiais- tai kottaraispöntön se näyttää rakentavan täyteen asti ainakin paikoissa joissa yhdyskunta on vakiintunut. Silloin pystymallisen pöntön tyhjä tila menee hukkaan ja suurempiaukkoisessa pöntössä poikaset ovat jo vaarassa. Vaakamallisessa pöntössä varsinainen pesä mahtuu hiukan etäämmälle lentoaukosta parempaan suojaan, eikä yhtä suurta pesänrakentamista tarvita.

Pikkuvarpunen asuu pöntössä (ilmeisesti syksyä lukuunottamatta) ympäri vuoden, joten pönttöä ei välttämättä kannata liikaa puhdistella. (On sanottu että se voi näin hylätä pesäpöntön, mutta itse en ole tätä huomannut.)

Varpunen

Myös varpunen voi pesiä kottaraismalliseen pönttöön (ks. edellä).

Yritän keksiä löytyykö yleistä periaatetta jolla rakennusremontin uhkaamat varpusten pesinnät (yksittäin ja yhdyskuntina) voi suojella puihin sijoitetuilla pöntöillä. Yhtä tällaista pesintää kuvaa olemassaolevan pesintäyhdyskunnan läheisyys, ja pönttöpuun sijainti pensaikon yhteydessä joka on ollut perinteinen varpusten parveutumispaikka mutta siitä on puuttunut pesäpaikka - välittömässä läheisyydessä on myös muuta ihmisinfrastruktuuria... Mikäli tämä on toimiva ratkaisu, en tiedä onko tärkeää myös että pöntöt sijoitetaan jo pesintäyhdyskunnan ollessa paikalla - ts. hyvissä ajoin ennen remonttia - jolloin myös pöntöt ehtivät vakiintua osaksi yhdyskuntaa, vai voiko ne sijoittaa esimerkiksi vasta remontin alkaessa.

Mielestäni ihanteellisemmalta vaikuttaa kuitenkin että ainakin osa rakennuspesinnöistä pyrittäisiin suojelemaan rakennuksissa, tarvittaessa laajemmalle alueelle hajautettunakin, ja puihin sijoitetaan tarvittaessa pönttöjä täydennykseksi.

Nämä ovat avoimia kysymyksiä - lisää aiheesta myöhemmin jos yleistettävä periaate näyttää löytyvän.

Päivitys: yksi varma pesintä puussa olevassa luonnonkolossa mahdollisen kottaraispönttöpesinnän läheisyydessä, lisäksi todennäköinen pesintä tiaispöntössä. Nämä ovat kaikki sijainneissa joissa varpusilla on ollut vahvaa yhdyskuntaliikkumista jo aiemmin. Lisäksi on muita pönttöjä joiden pesintöjä ei ole seurattu.

Vaakamallinen linnunpönttö
Sama pönttömalli kuin pikkuvarpuselle testissä myös varpusta varten suotuisammassa sijainnissa lähellä yhdyskuntaa, myös joka suuntaan 2,5cm isommin sisätilamitoin ja aavistuksen suuremmalla sisäänmenoaukolla.

Puukiipijä

Puukiipijä pesii puistoissa ja rakennuksissakin, mutta ei ole varsinaisesti urbaani lintu.

Puukiipijän erikoispönttö
Puukiipijän erikoispönttö. Sijoitus rauhalliseen metsämäiseen paikkaan tiiviisti puunrunkoa vasten, mieluiten alueen paksuimpaan puuhun. Pesii toisen pesinnän eri pönttöön joten pönttöjä voi sijoittaa kaksi. (Mahdollisesti puhdistus ensimmäisen pesinnän jälkeenkin käy, ja ilmeisesti puhdistettava vuosittain tai ei kelpaa uuteen pesintään [lähde].)

Huom! Puukiipijä mm. syö vanhoista kuusimetsistä kirjanpainajia.

Puukiipijän pönttö kolmiseinäisenä versiona (tai jyrkempikulmaisena) käy yleispöntöksi johon myös tiaiset voivat pesiä, eli siinä pitää olla hiukan enemmän pesintätilaa, ja myös sisäänmenoaukon täytyy olla riittävän suuri. Ilmeisesti puukiipijä kuitenkin karttaa liian suurta sisätilaa, ja suosii ahtaita rakoja.

Punarinta

Punarinnan pönttö suurella lentoaukolla
Punarinnan pönttö suurella lentoaukolla.

Harmaasieppo

Harmaasiepon avopönttö
Harmaasiepon avopönttö.
Luotu 2019-03-06 16:48 | Muokattu 2019-10-10 09:24
http://kaupunkilinnut.fi/?id=52