Luontoajattelu

Idealistisimmillaan kuvattuna sivustolla esiintyvän luontoajattelun taustana on vegaaninen elämäntapa, jossa luontosuhde ei perustu eläimistä hyötymiselle tai niiden saalistamiselle. Toisaalta lähin viitekohta eivät myöskään ole toiset eläimet jotka metsästävät, tai pakeneminen niiden taakse. Tällä ei sinänsä ole merkitystä sivustolla esitetyille käytännön ratkaisuille, mutta sillä voi olla merkitystä niiden tekemiseksi motivoitumiselle, ja niiden toimivuudelle. 

Tällöin vaikuttaessaan ympäristöönsä ihminen mahdollistaa jotain elämää, ja toisaalta pyrkii sitä mielekkäässä suhteessa suojaamaan. Suojaaminen onnistuu parhaiten kun ympäristön rakenteet on suunniteltu tätä elämää varten, ja toisaalta suojaavaa voi olla ihmisen olemisen tapa jos se on tähän merkityksellisessä vuorovaikutussuhteessa. Tämä ei tarkoita että suhteessa ollaan kaiken aikaa, vaan sitä että se muu mitä tehdään ei uhkaa tätä.

Ihminen voi tehdä näitä ratkaisuja muistakin syistä ja toisessa luontosuhteessa, mutta en pohdi tällä sivustolla miksi se olisi ongelma. Luonto joka tapauksessa perustuu erilaisiin ja ristiriitaisiinkin vuorovaikutussuhteisiin, mutta käytännössä ihminen on tässä hyötysuhteessa liian rajoittunut ja yksipuolinen. Äärimmillään yksi käytännön ongelma kuitenkin voi olla että linnut eivät hyväksy esim. tarjottuja pesäpaikkoja (vaan esim. haluavat itse ottaa ne tahattomasti syntyneinä haltuun), mutta tätä voi olla muutenkin mahdoton täysin ennakoida.

Yhteinen kaupunkitila

Sivuston näkökulmana on kaupunkiympäristö, eli tarkoitus on ottaa huomioon ei vain eläinten tarpeet, vaan se että kaupunkitila täytyy jakaa ihmisten kanssa ja ihmisten poikkeaville toimintamalleille täytyy samalla olla tilaa. Näitäkin käytäntöjä tai rakenteita kehittää ja siksi esitän joitakin poikkeavia tapoja käsitelllä luontosuhdetta.

Tässä kokonaisuudessa aivan kaikilta osin ei ole tarkoituksena valmiiden vastauksien antaminen, vaan olennaisten ongelmakohtien ja niiden ratkaisun mahdollisuuden avaaminen kehittämistä varten.

Kyse ei ole vain suojelusta vaan ei-aggressiivisesta huomioivasta ympäristönhoidosta. Ympäristön saalistavuus ja kokemus torjuntaratkaisujen tarpeesta ovat mahdollisia merkkejä virheellisestä suunnittelusta tai ongelmista käytännöissä.

Toisaalta ihmisten täytyy perustavalla tasolla ymmärtää yleisesti ja yksilöinä että eteenpäin ryntäämisen tila alkaa loppua ja on aika edetä muunlaisessa vuorovaikutuksessa kuin yksipuolisen hallinnan odotukseen perustuvassa valtasuhteessa ympäristön suhteen.

Kaupunki ympäristönä

Olennainen osa luontosuhdetta on löytää mielekkään luontoon osallistumisen rajat ja laatu.

Erityisesti kaupunkiympäristö on elinympäristönä ahdas, ja täynnä vaarallisia elementtejä, liikennettä. Tarkoitus on suojelulla juuri antaa tilaa, ei viedä sitä, mikä tapahtuu kun ihmiset vyöryvät kameroineen massoittain seuraamaan jotain luonnontapahtumaa.

Toisaalta selvittäessäni eri tahoilta linnunpönttöjen kiinnittämistä Helsingin keskustassa, kun sellaista on tullut esiin, keskeinen negatiivisen suhtautumisen perusteena esiintyvä päättely on että linnunpöntöt lisäävät lintujen ruokintaa ja sitä kautta rottaongelmaa. Ruokintakäytäntöjä onkin jossain paikoissa syytä kehittää. Mielestäni ongelmien esiintymiselle (tai kokemiselle) on kuitenkin jokin perustavampi kulttuurinen syy (ja rottien selviäminen ylipäänsä perustuu muuhun ravinnonlähteeseen) eli tietyt asiat ovat jääneet huomiotta ja tavalliset ihmiset yrittävät selvitä kokemansa auttamisen tarpeen kanssa miten parhaaksi näkevät - toisaalta suomalaisuuden juuret eivät välttämättä ole eläinten auttamisessa, vaan niiden käyttämisessä hyväksi. Näitä elementtejä on käytännössä hyvin vaikea sovittaa yhteen. Ristiriitoja esiintyy käytännössä väistämättä.

Ympäristön muokkaamisen osalta on myös kaksijakoista että ihmisen toiminta voi olla linnuille uhka ja että se voi samalla olla niille (suhteellisesti) hyödyksi - linnut ottavat haltuun tilan jonka ihminen jättää aktiivisen toimintansa loputtua. Ihminen ei kuitenkaan voi suhtautua ylimielisesti tähän ilmiöön ja esim. jättää asenteessaan jotain "luonnon hoidettavaksi" mm. koska aktiivinen vaikutus ja osallisuus ei pääty tähän vaan tuo ylimielinen jyräävä asenne on jatkuvaa osallisuutta, ja olennainen osa myös siihen miksi joissakin tilanteissa ajaudutaan siihen että luonto vastaa tavalla tai toisella aggressiivisesti eikä ihminen lainkaan ymmärrä tätä. Tässä suhteessa olennaista on ihmisen toiminnan huomioiva hienosäätö. 

Ihmisen luontoajattelun taustat

Ihmisen tulisi löytää yksipuolisesta luonnon hyödyntämisestä, siinä viihtymisestä ja sen elämyksistä, sen olemassaolon merkityksellisyyteen - sen olemassaolo itsessään on arvokasta ilman että siitä tavoitellaan mitään.

Yritän tarjota luontoajattelulle uusia konsepteja. Se on kehittynyt metsästykseen, karjatalouteen ja selviytymiseen liittyen, ja esim. käsitteet kuten "houkuttelu" ja "kesyttäminen" olisi hyvä korvata jollain toisenlaisilla ajattelumalleilla ja kysymyksillä kuten mikä on sopiva etäisyys ja mikä vastuu meillä on niistä eläimistä jotka luotamme lähellemme sen sijaan että tällä altistamme niitä luontaisille ja ihmisympäristön aiheuttamille uhille. Myös joistakin ihmisen teknologiaan ja videointeihin liittyvistä käytännöistä on syytä olla huolissaan: kameroiden kanssa "sivustakatsominen" on luontokokemuksena oikeastaan aika kammottavaa.

Hyötyarvon ja itseisarvon sovittaminen

Kun näkökulmana on kaupunkinäkökulman kokonaisuus, ei vain linnut vaan myös ihmisten suhde niihin ja sovittuminen yhteen, tarjoutuu ehkä mahdollisuus yrittää lähentää myös näkökulmia asioissa joissa tällä hetkellä ihmisten käytännöt ja luonnonsuojelunäkökulmat eivät oikein kommunikoi keskenään.

Mielestäni tämä kuitenkin lopulta vaatii isompaa suomalaisenkin elämänkatsomuksen uudistamista mm. ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimien ratkaisujen tukemiseksi, kuin tukeutua siihen mikä täällä metsästäjä- ja karjatalousperintönä tällä hetkellä on.

Ei voida ajatella että eläimet joutuvat sopeutumaan kaupungissa yksipuolisesti siihen miten ihmiset elävät, ja muualla luonnossa ihminen (jossain määrin) rajoittaa toimintaansa. Tämä ajattelumalli on ihmisen yksipuolista valloitushalua, joka ei pysähdy.

Elävää luontoa kaupunkiin sovitettaessa, luonnon olisi hyvä sopia muuhun kaupungin toimintaan ilman suuria ristiriitoja, mutta niiden tullessa esiin, viihtymishakuisiin tuholaistorjunta-asenteisiin olisi hyvä etsiä ratkaisuja näkemällä niiden taustat ja mahdollisuus huomioida ne kaikin puolin paremmalla suunnittelulla.

Ympäristön huomioonottava vuorovaikutteinen elämäntapa on kokonaisvaltaisempi kysymys kuin tällaisen yksisuuntaisen junttaamisen vuorottelu. Tällä on kuitenkin käytännön seurauksia ihmisen "vapaudelle", mikä ihmisen täytyy ymmärtää ja hyväksyä.

Vaikka esimerkiksi varpuslinnut itsessään eivät ehkä olisi niille häiriötä aiheuttamatta soveltuva kohde matkailulle, niiden ympärille rakennettu kaupunkiympäristö kokonaisuutena voisi hyvinkin olla.

Kaupunkilintujen suojelun tavoitteet

Kaupunkiin keskittyvä suojelu ei ehkä sinänsä (ainakaan akuutisti) pelasta lajeina harvinaisuuksia, ellei tällainen uhka ole esimerkiksi varpuselle olemassa, mutta silloinkin voidaan vaikuttaa siihen etteivät nämä lajit myöskään harvinaistu. Tarkoitus on ehkä suojella joitakin ihmiskulttuurin ympärille muodostuneita luontoympäristöjä tai keksiä niille vaihtoehtoisia ratkaisuja muutosten edessä, sekä luoda uusia. Yhdistämällä ratkaisuja ajattelumalleina esim. ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimiin ratkaisuihin liittyvinä uusina tapoina ajatella (lähi)luontoa (sen sijaan että sitä esim. täytetään lemmikeillä) voidaan ehkä löytää uudenlaisen luontosuhteen kautta myös motivaatiota sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan että muuhun luonnonsuojeluun, jolloin ihminen saa elämänsä olennaisen sisällön tästä, sen sijaan että ihminen käyttää työllä hankkimansa elintason kuluttamiseen yhtä suuren työmäärän. 

Muuttuneet ajattelutavat merkitsevät muuttunutta elämäntapaa.

Luokka:
Luotu 2018-12-01 19:13 | Muokattu 2019-01-17 21:28
http://kaupunkilinnut.fi/?id=11